Everything is impossible

Hmm.. No ei se nyt menny ihan käsikirjotuksen mukaan, mutta ei voi mitään, EM-kisat 2012 oli tälläset ja nyt vaan Italia voittoon, ettei ainakaan espanjalaiset vie toista voittoa perään.. 

Huono päivä sai kyllä TODELLA huonon päätöksen. Pitäis varmaan opetella nukkumaan öisin, tai ainaki menemään nukkumaan ilman huolia, niin ei välttämättä heräisi aamulla järjettömän huonoon oloon.. Tai siis "aamulla". Tosin oon saanut tänään jotain aikaankin, kävin oikein pitkällä juoksulenkillä (hermoamassa itelleni, hyvä tapa muuten puhdistaa ajatuksia!) ja vielä illalla heitin pyörälenkin, joka puhdisti ajatuksia vielä vähän lisää.. Harkitsen vahvasti lähteväni lenkille puhdistamaan tätä Saksan häviötäkin mielestä, mutta ehkä mä jätän sen aamulenkiksi..


Tänään varmistui sitten vähän enemmän matkalle lähdöstäkin asioita, ilmeisesti lauantaina 7.7.  minä ja rakkaat vanhempani starttaavat autonsa kohti Keski-Eurooppaa! Mulla on päämääränä tärkeimpänä päästä tapaamaan yhtä mulle todella tärkeätä ihmistä Saksaan ja toista todella tärkeätä ihmistä Belgiaan. Kaikki muu onkin sitten reissussa sellaista ekstraa. No okei, jos en saa koko reissun aikana puhua saksaa, niin reissu on erittäin pieleen mennyt, mutta tässä tapauksessa se on kyllä aika impossible. 

oli ihan pakko laittaa tämä, oon niin rakastunu tuohon juhannusruusun tuoksuun..

Tänään on ekan kerran tullu sellasia hetkiä, että oon herättäny itteni ajattelemasta, että mitä jos en pääsekään ensi vuodeksi minnekkään opiskelemaan.. Mitä ihmettä mä sitten teen? - Urheilen, mutta pitäis varmaan keksiä jotain muutakin.. Saksan kielen opiskelupaikkaa uskallan pitää melko varmana, mutta entäs jos se ei ookkaan niin.. Miten huonoksi sitten tunnenkaan itteni, ja miten nousen sieltä syvästä kuilusta, jonka itelleni rakensin, kun luulin olevani siinä kielessä jo vanha tekijä, mutta löysinkin itseäni paljon parempia.. Kauppatieteelliseen pääsystä nyt puhumattakaan. Näin jälkeenpäin on helppo harmitella ja syyttää itseään, että miksipäs en lukenut tarpeeksi.. Mutta ehkä se sitten kasvattaa sitä kuuluisaa suomalaista sisua, ens vuonna sit ahkeroidaan! Tai oikeastaan koko seuraava vuosi ahkeroidaan ja keväällä yritetään uudestaan. Mutta (päivän sana on ehdottomasti: mutta) vielä viikko pitäis tätä jännitystä kestää, ja sitten paniikissa toivottavasti saa availla kirjekuoria. Ja jos en pääse, niin tosi kiva synttäriylläri.. Toisaalta jos saan kaikista hyväksytyn vastauksen (okei kaikki muut siinä tapauksessa olitte aika surkeita, tai sit mulla on käyny aikamoinen lottovoittajan tuuri!) niin se vasta olis maailman paras synttärilahja! Niin että kaikki te ihmiset nyt sielä yliopistoissa, lukekaa tämä, ja auttakaa mua pääsemään opiskelemaan, kiitos. 


Meni aika höpöttelyksi nyt tämä, mutta eipähän oo enään niin paha mieli tuosta Saksan häviöstä. Voisin taas hipsiä peiton alle näkemään sinivalkoisia unia..