Out on the sea, we'd be forgiven

Oon tullu siihen tulokseen täs viime aikoina, että rakastan vettä. Vaikka pelkäänkin aina uimassa, että sieltä tulee joku hai ja syö mut tai melomassa että se paatti kaatuu ja mä hukun. Silti siellä missä on vettä, on luultavasti aina kaunista. Miamissa kun käveli rannalla ja haisteli meren tuoksua, tunsi olonsa jotenkin tosi onnelliseksi. Samallalailla tunsin viikonloppuna merellä tässä ihan lähellä. Siellä missä mä joskus aion asua lähes lopullisesti, on pakko olla vettä jossain muodossa. Ihan pakko.