Mich kann nur Liebe retten

Ihminen, joka väittää että koiranpennun kotiuttaminen ja kouluttaminen on lastenleikkiä, ei tiedä hevonpaskaakaan. Ihan oikeesti. Miten noin sulonen olento voi olla niin ärsyttä ja äänekäs ja voi voi.. Sitä paitsi oon tehny totaalisen virheen, kun oon nukkunu sen ensimmäisen yön sen kans. Näistä öistä ei tuu loppua. Haluan jo omaan sänkyyn!! Ärgh. 

Dumbo nukkuu :)

Mun päivistä kaikki tunnit menee ton pikku-dumbon vahtimiseen, niin ei oo mitään häikäsevää kirjotettavaakaan. Eiköhän se tästä.. :) Rassukan vehnäallergia(luultavasti) vielä lisää tätä kotiutumisen tuskaa.. Mutta Kopf hoch!

Hiukan nauratti aamupalalla.. 

Päätin kokeilla uutta tukkatyyliä! Välillä edes hiukset siististi ja kiinni. Uskaltaiskohan taas repäistä ja leikata syksyksi otsiksen? Viime syksynä se ihan kiva, kunnes se alkoi kasvaa yli, eikä sitä mitenkään kivasti saanut siinä välivaiheessa. Nyt se on taas ihan kiva.. Mut miks aina sillon, kun joku tuntuu kivalta, niin tekis mieli muuttaa sitä? Jos toinen vaihtoehto oiskin kivempi. Miksei nykytilanne koskaan riitä, vaikka se olis kuinka hyvä? Miksi pitää aina pyrkiä parempaan? Typerä ihmismieli. Paitsi tukkaa ja koulun alun odottamista, oon kyllä aikas tyytyväinen nykytilanteeseen. Fiilis on hyvä! Vielä kun pääsis Saksaan.. Hmm.. :(

Meillä on aina ollut eläimiä, on ollu jyrsijöitä eli kaneja ja kissoja ja nyt viimesimpänä sit tämä koira. Ja vasta tää koira syö sähköjohtoja! Kahdesta kohtaa melkein poikki. Tais olla vinkki mamille, että sormet pois puhelimesta. Hmph. Onneksi huomasin ennen kauppojen sulkemista. Uus johto jo syötäväksi... ;) Hoffentlich nicht.