Freitag, 23. August 2013

Mich kann nur Liebe retten

Ihminen, joka väittää että koiranpennun kotiuttaminen ja kouluttaminen on lastenleikkiä, ei tiedä hevonpaskaakaan. Ihan oikeesti. Miten noin sulonen olento voi olla niin ärsyttä ja äänekäs ja voi voi.. Sitä paitsi oon tehny totaalisen virheen, kun oon nukkunu sen ensimmäisen yön sen kans. Näistä öistä ei tuu loppua. Haluan jo omaan sänkyyn!! Ärgh. 


Dumbo nukkuu :)

Mun päivistä kaikki tunnit menee ton pikku-dumbon vahtimiseen, niin ei oo mitään häikäsevää kirjotettavaakaan. Eiköhän se tästä.. :) Rassukan vehnäallergia(luultavasti) vielä lisää tätä kotiutumisen tuskaa.. Mutta Kopf hoch!


Hiukan nauratti aamupalalla.. 



Päätin kokeilla uutta tukkatyyliä! Välillä edes hiukset siististi ja kiinni. Uskaltaiskohan taas repäistä ja leikata syksyksi otsiksen? Viime syksynä se ihan kiva, kunnes se alkoi kasvaa yli, eikä sitä mitenkään kivasti saanut siinä välivaiheessa. Nyt se on taas ihan kiva.. Mut miks aina sillon, kun joku tuntuu kivalta, niin tekis mieli muuttaa sitä? Jos toinen vaihtoehto oiskin kivempi. Miksei nykytilanne koskaan riitä, vaikka se olis kuinka hyvä? Miksi pitää aina pyrkiä parempaan? Typerä ihmismieli. Paitsi tukkaa ja koulun alun odottamista, oon kyllä aikas tyytyväinen nykytilanteeseen. Fiilis on hyvä! Vielä kun pääsis Saksaan.. Hmm.. :(

Meillä on aina ollut eläimiä, on ollu jyrsijöitä eli kaneja ja kissoja ja nyt viimesimpänä sit tämä koira. Ja vasta tää koira syö sähköjohtoja! Kahdesta kohtaa melkein poikki. Tais olla vinkki mamille, että sormet pois puhelimesta. Hmph. Onneksi huomasin ennen kauppojen sulkemista. Uus johto jo syötäväksi... ;) Hoffentlich nicht.






Dienstag, 20. August 2013

Ich bin unperfekt - jeder kann meine Fehler sehen.

Tuli semmonen tunne, että pitäisköhän mun kirjotella jotain.. Monta asiaa on tässä kuukauden aikana tullu uutta, mieli ja elämä muuttunut. Parempaan päin toki! 
Nyt vaan pitäis keksiä, että mistä alottaisin.. 

Viimeksi kun oon kirjottanu, niin ei ollu kauaa Miamin matkasta ja olin yltiörakastunut Amerikkaan ja Floridaan ja ihmisiin siellä, sekä ylipäätään kaikkeen. Nyt oon palannut vanhaan rakkauteeni. Ehkä se oli vain sellasta uutuuden viehätystä! Pikaihastuminen. Mutta on se vain niin, ettei maailmassa Saksaa parempaa ole. Ihan oikeasti. Pysykööt jenkit siellä rapakon takanaan, mä lähden Saksaan, niin pian kuin mahdollista! Ainakin viimeistään tulevana keväänä.. Jännittää jo!



Näin vielä lisäyksenä, että en mä nyt mikään jenkkivihaajakaan ole. Päin vastoin! Mutta vähän saa kyllä nyt hellittää.. Vanhassa vara parempi. Vai miten se imelä sanonta menee..

Mitäs muuta.. No hmm. Kävin taas kiertämässä Pohjois-Kalottia! Tällä kertaa vähän pidempi reissu, kuin viime syksynä. Aikalailla tälläinen: Ylläs-Pajala-Kiiruna-Narvik-Fauske-Mo i Rana-Tärnaby-Mo i Rana-Arjeplog-Arvidsjaur-Jokkmokk-Gällivare-Pajala-Ylläs. :D Ihan kiva reissu! Tuli nähtyä vähän Norjaa taas. Kertokoon kuvat millasta siellä oli...: 












Norjan puolella Napapiirillä tapasin jääkarhun.. On muutes aito!! Arvatkaa tekikö mieli koskea, varsinki sen jälkeen kun huomasin sen kyljessä kyltin: "DO NOT TOUCH!"... En muuten koskenu! Harmittaa :(

Samainen sininen tiehän menee tästä meidän kotikunnan läpi! Mo i Ranasta se siis lähtee!

AIJAJAJAJAII! Siskolle laitoin viestiä että olin Jällivaarassa Hellnerstadionilla, se kysyi että olinko aivan innosta sekasin.. No olin 8) Mutta.......... Ei näkyny Hellneriä edes aamulenkillä, surkujen surku!!

Mitäs muuta on tapahtunu.. AINIIN, mulla on koira! Rovaniemeltä tuli mukaan sellanen piskuinen beaglen pentu, Tyyne. Joka on niin kiintyny muhun, kun vaan koira voi olla, eikä haittaa! Viime yönä se tunki saman peiton alle, lutuna.. 8) 







Oikeastaan sen ajan, mitä oon ollu kirjottamatta, oon myös ollut urheilematta.. Ei tervettä päivää oo kyllä ollu näköpiirissä.. Ensiksi pari viikkoa ihan omituisessa kuumeflunssassa, ilman yskää ja nuhaa.. Hmm. Sen jälkeen ehdin käydä kerran pelaamassa tennistä, kunnes siellä sitten tuli vasen lonkka ihan järjettömän kipeäksi ja lähes liikuntakyvyttömäksi. Eikä helpottanut päivien mittaan, vaan matka lääkärille ja sieltä kaks kortisonipiikkiä jalkaan ja kahden viikon buranakuuri. Nyt on helpottanu ja lenkillekkin oon jo pari kertaa uskaltautunut! Tänään normaalirytmiin: aamulenkki + kahvakuula. Eikä ainakaan intoa laskenut eilen tullut Sportamoren paketti.. Vähän uutta treenivaatekalustoon 8)



Eipä kai mulla muuta.. Koulun alkua odotellessa..! :) Kuinkahan siihen tottuu, ettei oo enää hierarkian pienimpiä.. :( Fuksivuosi on ohi!!