Tänään oli tosiaan ne serkkutytön rippijuhlat ja oon aikas naatti.. Sukujuhlat on oikeesti raskaita, vaikkei niissä edes tehdä mitään. Aina ennen niitä on kauhee kiire, vaikkei omat juhlat oliskaan ja sitten niiden jälkeen on vuosituhannen väsy. Nytkin jos menisin peiton alle niin alle minuutti ja varmaan kuorsaisin (paitsi etten edes kuorsaa!).
Kauhee rypyt mekossa.. Kirkossa oli jokseenkin KUUMA!
"Heiiiiiiiiiiiii!"
My lovely sister <3
Eiiiiiiiiipä tässä muuta, kai mä voisin jo nyt sanoa, että Auf Wiedersehen Finnland!! Palaillaan jenkkilästä!
Ollaan kuvastakin päätellen ulkonäöltä aikamoiset vastakohdat, vaikka ollaankin kuitenkin suht koht samaa näköä omaavia tytsyjä. Systeri on aina ollu tumma ja minä ikiblondi. Ollaan tehtykkin elämässä ihan eri asioita, asuttu elämämme eri puolella Suomea, mutta silti tämä tumma tyttö on aina ollu kuin oma sisko, lähes samaa verta. Ihan sama onko iloja tai suruja tullu vastaan, aina se on jaksanu kuunnella ja olla lähellä, vaikka onkin fyysisesti niin kaukana. Yksinkertaisesti täydellinen sisko. Mieleltään ollaan aina oltu kuin paita ja peppu. (Lähes!) On niin paljon asioita, minkä takia välillä ollaan epäilty tätä meidän sukulaisuussuhdetta, että ollaanko kuitenkin kaksoset.. Eihän meillä ikäeroakaan oo kuin 8 kuukautta. Joka tapauksessa meissä näkyy selkeä sukulaisuussuhde ja oon onnellinen siitä. Se säilyy hautaan asti. Vaikka mikä tulis.
Hebe, oot rakas!<3
Ps. Ei tää nyt oo mikään itsemurhaviesti... Kröhhhh, menipäs hempeeksi tai vetistelyksi tai ihan miksi vaan, ihan sama. Ciao!
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen