Oon kotona! Mutta en voi hyvällä omalla tunnolla kirjoittaa, että vihdoin tai että olisin jotenkin odottanu kotiinpääsyä.. Mieli tekis takas Floridaan. Enemmän kuin koskaan ennen mihinkään. Mä en oikeastaan enää edes tiedä missä on koti.. Bahamalta USA:n mantereelle päästyä hihkaisin että i'm back home! Lentokoneesta Saksan maalle laskeutuessa hihkaisin että Wieder zu Hause! Ja nyt oon kirjoitellu kavereille, jotka on kysyny millasta jenkeissä on, että oon taas kotona. Ehkä mulla on kolme kotia, mutta yksi synnyinmaa. Ja yksi synnyinkoti.
Joka tapauksessa veri vetää takaisin Floridaan. Ehkä ens kerralla Orlandoon tai Tampaan, kuka vielä tietää, mutta pian on päästävä takaisin!
Nojoo, mutta asiaan! Bahama nähty!! Haita nähty!! Mikä oli kyllä aikas jännittävää.. Makailin lokoisasti hotellin aurinkotuoleilla rannalla ku yhtäkkiä jotkut kiljuu ja vedessä ei näy ketään ihmisiä, kaikki seisoo vesirajassa rannalla. Juoksin itsekkin kattomaan, ja mitäs siellä muita näkyikään, muutaku kaks haita ihan rannassa!
Bahama taas oli sellainen kuin sen odottaa olevan. Kuuma ja todellakin verrattavissa lämpöisiin afrikan maihin tai etelä-amerikan maihin. Ei tosiaan tietoakaan sellaisesta loistosta, kuin esimerkiksi Miamissa. Toki löytyi sieltäkin hienoja asuinalueita. Sellaiset about +40 varjossa.. Ihan hyvä päivä, ja aurinkokin paistoi lähes keskeltä taivasta...
Käväistiin sellaisessa kaupingissa kuin Freeport, joka on Bahaman suurimmalla saarella, mutta Freeport ei ole maan suurin kaupunki, eikä sen pääkaupunki (joka Nassau on.) Oliko nyt varmasti tarpeeksi sekavasti selitetty?
Poliisiautot oli vähintäänkin panssarivaunujen tasoisia..
En tajua mikä ongelma siellä päin oli italialaiseen ruokaan ja kaikkeen italialaiseen. Tuli jo korvista ulos. Ihan sama olitko USA:ssa vai Bahamalla, joka paikassa oli vain italialaisia ravintoloita. Helvetin italialaiset. (Sorry Marco, but you italians are everywhere!)
Hienoja lahjatavaroitakin siellä myytiin..
Port Lucayan tori. Maanpäällinen helvetti. Samaa tavaraa satoja kojuja. Jokaisesta tumma nainen huikkaa: "Hi beautiful lady, come inside! Looking doesn't cost anything! Come on in, come on!"
Laivamatka Bahamalle oli kyllä aika, noh miten sen nyt sanois.. Ainutlaatuinen. Laiva ja sen henkilöstö oli jotaki espanjalaisia. Eli ei kauheen hyvät englannintaidot ollu niillä.. Aallot atlantilla oli jotain once in a lifetime. Ihan järkyttävät! Laiva keinu niinku joku pieni kumivene. Eikä se laiva edes ollu kovin isokaan.. Kysyin lipuntarkastajalta, että onko täälä aina tälläset aallot. Niin se naureskeli vaan ja totes että ei tosiaankaan, että vain tänään. Kiva. Hyvin valittu matkustuspäivä. Noh selvittiin hengissä!
Jatkoa seuraa, kun ehdin ja jaksan.. :)
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen